Elektroterapiasta

Yksinkertaisimmillaan elektroterapia voidaan määritellä potilaan hoitamisena elektronisin keinoin. Epäsuorasti tämä tarkoittaa, että elektronisia voimia kohdistetaan kehoon aiheuttaen fysikaalisia muutoksia. Kuitenkin näiden ulkoisten voimien lisäksi keho tuottaa sisällään elektronisia varauksia normaalina fysikaalisena prosessina. Näiden kahden voiman välillä on vuorovaikutus, johon elektroterapia perustuu.

Ihmiskeho tuottaa itse elektronisia varauksia. Kehon kudokset ovat hyvin  organisoitunut järjestelmä soluja, joiden sisä- ja ulkopuolella on nestettä. 2/3 kehon painosta on vettä, josta yli puolet sijaitsee solujen sisällä. Kehon kudosten elektroniset ominaisuudet perustuvat siihen, että lukuisat ionit ovat liuenneena tähän veteen ja siihen, että vesimolekyylit ovat elektronisia dipoleita (molekyyli, jossa on sekä positiivisesti +, että negatiivisesti – varautunut osa).

Solujen natrium-kaliumpumppu ylläpitää näiden (Na+/K+) ionien pitoisuuseroja solukalvon eri puolilla. Normaalin solun kalvojännite lepotilassa on -60 – -90mV. Hermosoluissa tämän jännitteen muutos aiheuttaa impulssin alkamisen. Tämä impulssi kulkee hermosäikeitä pitkin hermopäätteestä aivoihin välittäen signaalin saadusta hermoärsykkeestä, joka koetaan esimerkiksi kipuna tai kosketuksena. Toisaalta samoin aivoista voi kulkea käsky lihakselle supistua. Tähän kehon normaaliin toimintaan voidaan vaikuttaa elektroterapialla.

TENS ja EMS elektroterapiahoidoissa käsiteltävälle kehon osalle johdetaan heikkoa sähkövirtaa, jolla on aina kunkin tarpeen mukaisesti säädetty taajuus, impulssin pituus ja voimakkuus. Eri virran taajuudet ja impulssin pituudet vaikuttavat kudokseen eri tavoin.

Miten TENS ja EMS toimivat

TENS = Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation  (ihon läpi annettava hermostimulaatio)

EMS = Transcutaneous Electrical Muscle Stimulation (ihon läpi annettava lihasstimulaatio)

TENS-stimulaatio aktivoi kehon omaa kivun lievitys mekanismia.

Jatkuvat heikot sähköimpulssit pystyvät estämään hermojärjestelmää kuljettamasta kipusignaaleja aivoihin ja saavat näin kivuntunteen lakkaamaan.

Matalataajuiset sähköimpulssit vapauttavat suuria määriä kehon omia endorfiineja.

Normaalien kiputilojen varalta ihmisruumis tuottaa jatkuvasti endorfiinia. Kroonisen kivun voittamiseen tarvittaisiin kuitenkin suurempi määrä endorfiinia kuin elimistö normaalisti tuottaa. Tämän vuoksi endorfiinin tuotantoa on tarpeen tehostaa; elimistön oma luonnollinen ”lääkitys” on aina parempi ja terveellisempi vaihtoehto kuin keinotekoisiin lääkeaineisiin turvautuminen.

Korkeataajuiset sähköimpulssit lisäävät käpyrauhasen serotoniinintuotantoa. Serotoniinihormoni säätelee kipukynnystä, aineenvaihduntaa, verenpainetta, mielialoja sekä uni-valve -rytmiä.

EMS-stimulaatio puolestaan aktivoi kehon lihasten toimintaa.

EMS-hoito kehittää ja vahvistaa heikkoja lihaksia, mikä puolestaan poistaa jänteiden ja nivelsiteiden jännitystiloja.

Sekä TENS, että EMS-hoito parantavat verenkiertoa ja vilkastuttavat myös aineenvaihduntaa.

 

 

Lähdeteoksia ja kirjallisuutta aiheesta 

John Low & Ann Reed: Electrotherapy Explained, 1994   ( viimeisin versio 4th edition 2006)

Sandström, Metsola, Lundberg,  Fysikaaliset syvälämpö- ja sähköhoidot, 1991

Penttinen/TENS ja muut sähköhoidot, 1991

Lesberg, Schunk, TENS and geriatrics, 1990

Lundberg T., Triggerpunkturen och TENS- behandling, Sjukgymnasten, 1985

Robinson–Snyder–Mackler: Clinical Electrophysiology, 1995

M.B.E Eriksson, B.H. Sjölund, Transkutane Nervestimulierung zur Schmerzlinderung, 1989

Denning M., Retrospective review of longterm transcutaneous nerve stimulation stimulation in the management of cronic back pain, Physiotherapy, 1988

Nelson – Currier: Clinical Electrotherapy

Stefan Ahnén: Kompendium i Elektroterapi, 1996